Kun lääkärit aloittivan haasteellisemmat tehtävänsä eli istukan poistamisen sekä mahdollisen verenvuodon estämisen, minä vain haltioituneena kuuntelin meidän pienokaisemme voimakasta itkua. Onnekseni sekä leikkaavan lääkärin yllätykseksi istukka irtosikin yllättävän helposti ja muutaman verisuoniompeleen jälkeen verenvuotokin saatiin tyrehdettyä. Eli kaikki meni paremmin kuin hyvin! Vauvaakin käytiin näyttämässä minulle. Näin pienen vilauksen komeasta, suloisesti rääkyvästä, pojastamme ennen kuin hänet vietiin lämpöpöydällä synnytyssalien vastasyntyneiden hoitohuoneeseen, jossa mieheni odotti kuumeisesti ja hermostuneena uutta perheenjäsentämme. Olo siinä leikkauspöydäällä maatessani alkoin tuntien kuluessa olla jo hieman tukala ja puutunut. Mitään kipua en luonnollisestikaan tuntenut, mutta selkä ja jalat tuntuivat tosi ikävästi puutuneilta ja tietty halusin malttamattomana vauvamme sekä mieheni luokse. Mutta leikkaus ei ollut vielä ohi. Luonnollisesti vatsani kursittiin kiinni ja verisuonikirurgi tuli sulkemaan operoimansa verisuonisysteemit... ja taas aikaa kului... Vihdoin ehkä siinä yhden kahden aikoihin pääsin pois salista ja minut vietiin heräämöön. Kyselin että tarviiko mun oikeesti olla täällä, joten leikkauksessa mukana olleen lääkärin tullessa vierailulle heräämöön, sain leikkauksen jälkeisten toimintaohjeiden saatuani poistua osastolle. 

Olo oli aivan käsittämätön, tai on yhä  , sain vihdoin koskettaa meidän odotettua, toivottua ja ihanaa vauvaamme
- meidän suurta pientä onnea!

Tällä hetkellä olo on malttamaton ja tietty tuleva leikkaus vähän jännittää, mutta odotan sektiokokemusta myös mielenkiinnolla. Vauvaa haluaisin toki kovasti jo nähdä ja hoivata, mutta toisaalta rauskausaika on mennyt paljon paremmin kuin osasin aavistaa ja on ollut aivan uskomattoman ihanaa kantaa tulevaa lastamme vatsassani, välillä arvuutellen pienokaisen asentoa ja välillä iloiten ihanista möyrimisistä ja potkuista, joten varmasti kaiken uskomattoman ihanan keskellä tulen välillä kaiholla muistelemaan raskaustuntemuksia.  

Parin tunninpäästä lähdetään keskussairaalaan. Menen sinne osastolle yöksi ja aamulla aikaisin olisi sitten sektion aika. Mies tulee aamuvarhaisella osastolle katsomaan josko kuitenkin pääsisi leikkaukseen mukaan tai ainakin jää odottelemaan pikkuista kääröä paijattavaksi. Saas nähdä kuinka huominen menee. Toivon kovasti että vauvalla olisi kaikki hyvin ja ettei mulle tulisi mitään suuria verenvuotoja ja istukkakin irtoisi siististi. Tietty olis huippua jos imetys lähtis hyvin käyntiin sairaalassa oloaikana ja leikkaushaava paranisi ongelmitta...   Kovasti toivomuksia, mutta päälimmäisenä luonnollisesti vauvan terveys ja hyvinvointi.... kaikesta muusta loppuenlopuksi varmasti selvitään, tavalla tai toisella.  

Ei kait tässä voi muutakuin lähteä matkaan suurella luottamuksella lääkäreiden sekä sairaalahenkilökunnan ammattitaitoon. Ilman sitä enpä taisi olla hengissä alkuunkaan eikä meille olisi ikinä tullut tätä raskauttakaan. On se vain niin ihanaa elää 2000-luvulla !!

Wow! Seuraavan kerran toivottavasti kirjoittelen tänne pienen nyytin onnellisena äitinä. Aivan uskomatonta !!

VIhdoin parin tunnin odottelun jälkeen aivan tosi mukava nuori naislääkäri otti minut vastaan. Kertoi magneettikuvauksen tuloksista ja lääkäritiimin leikkausratkasusta. Sitten lääkäri vielä ultrasi vauvaa, jotta kaikki on siellä yhä hyvin. Ja hyvinhän pienokaisella siellä vatsassa näytti menevän; kokoarviokin saatiin isommaksi, joten ei sieltä mitään ihan minipientä vauvaa ole tulossa vaan ihan kuulemma normaalin kokoinen. Vauvan syke oli hyvä, vauva liikkui kokoajan tosi reippaasti ja sai hyvin ravintoa napanuoraa pitkin. Istukka oli toki entisellä paikallaan täydellisesti etinen, mutta siistinnäköinen. Sitten sainkin odotella tietoa leikkauspäivästä kun lääkäri ja kätilöt aloittivat soittorumban ympäri sairaalaa sopiakseen leikkaussalissa olevasta henkilökunnasta yms.

Välillä kävin lounaalla ja anestesialääkäriä moikkaamassa. Sitten taas odottelua ja odottelua. Vihdoin sain mennä kätilöä tapaamaan. Muutama järjestelysoitto vielä ja sitten leikkauspäivän ohjelma alkoi selkiintyyn. Menen keskiviikkoiltana sairaalaan ja torstaiaamuna spinaalipuudutuksen sekä epiduraalin jälkeen olisi tarkoitus ensin yrittää sulkea kohdun verisuonia biohajoavin sulkukatetrein ja sitten tehdään itse sektio hybridisalissa. Näin tehtävä leikkaus on kuulemma melko harvinainen jopa isossa yliopistollisessa keskussairaalassa ja paikalle tulee niin paljon henkilökuntaa eri osastoilta, että todennäköisesti mies ei pääsekään sektioon mukaan. Tuore isä saa kyllä sitten heti mahdollisuuksien mukaan olla vauvan kanssa, kun sillä aikaa äidistä yritetään irroittaa istukkaa ja vatsa kursitaan kokoon. 

Vielä viikonloppu ja muutama päivä niin ollaankin jo matkalla sairaalaan ja leikkausta. Nyt viikonloppuna olis tarkoitus laittaa kaikki viimeisetkin säädöt vauvaa varten valmiiksi ja pakata sairaalakassi. Pitäis vain muistaa ottaa tosi iisisti jottei vain yhtään vuotoa tai/ja supistuksia tulisi ennen asetettua h-hetkeä. Onneksi mies on luvannut esim. siiivota kodin  joten mä yritän myös lepäillä    

Hyviä puolia: sikiö liikkuu erittäin vireästi. Ainakaan tähän mennessä ei ole ollut supistuksia eikä vuotoa. Kohdunkaula on täysimittainen ja yhä siis kiinni. 

Ensi viikon tiistaina olisi toka synnytystapa-arvio jossa katsotaan tarkempi synnytysajankohta (nyt vain siis arvioitiin sektio tehtäväksi raskausviikoilla 37-38) ja suunnitellaan synnytyksen järjestely sekä tietenkin tehdään sikiön hyvinvointikontrolli. Lisäksi käyn veritesteissä jotta minulle sopivaa verta varataan tarpeeksi leikkaus-/hybridisaliin ja käyn anestesialääkärin juttusilla.

Sain viimeviikolla kutsukirjeen keskussairaalasta. Synnytystapa-arvioon mennään Juhannuksen jälkeen tiistaina eli siis jo viikon päästä. Saas nähdä mille päivälle saadaan aika sektioon. 

Kohta saakin siirtyä Juhannuksen ja äitiysloman viettoon. Töistä ei kyllä yhtään huvittais vielä kotiutua. Mä varmaan tylsistyn siellä kuoliaaksi vaikka siellä kyllä olisi vähän järkkäyshommiakin, mutta eipä niiden takia tarvitsisi vallan töitä lopettaa. Taidanpa siis vähän poikkeilla töissä vaikka äitiysloma virallisesti alkaakin   

Eilen oli kauan odotettu ultra jossa tehtiin vauvan kokoarvio ja katsottiin onko istukka vielä etinen vaikko siirtynyt parempaan paikkaan. Vauva oli vatsassa poikittain ja pikkuherran arvioitu paino (rv 33+2) oli 2340g jonka mukaan syntymäpaino taisi olla jotain 3 ja puolen kilon paikkeilla. Istukan sijainnin vuoksihan me tämä extraultra-aika saatiin ja olihan se istukka vahvasti kiinni kohdun pohjalla kohdunkaulan päällä eli ultralääkärin diagnoosi oli "totaali etinen istukka". Lääkäri kirjoitti lähetteen keskussairaalaan synnytystapa-arvioon. Mä niin toivoin ja olin jo itseäni ja miestänikin valmistanut alatiesynnytykseen, mutta nyt siis meidän pieni suuri onni syntyykin sektiolla. Onhan siinä aina omat erilaiset riskinsä, mutta toivataan että kaikki menee silti hyvin ja mikä tarkeintä: meille syntyy meidän lapsi, tavalla tai toisella.

Soitin neuvolaan kertoakseni näitä uusia uutisia ja samalla sitten neuvolatäti perui meidän seuraavan neuvolalääkäriajan ja synnytysvalmennuksen tarpeettomana. Nyt sitten vai odotetaan kirjettä sairaalalta ja katsotaan koska sinne sitten saa mennä tutkittavaksi ja sopimaan sektioaikaa.

Toukokuun lopulla, raskausviikolla 30+2, oltiin neuvolassa. Hemoglobiini oli vähän laskenut 125  -> 119. Verenpaine ja paino olivat melkein samat kuin aikaisemmallakin kerralla. SF-mitta 32 cm, eli aikas paljon ja se kyllä tuntuu ja näkyy. Pikkuherran syketaajuus vaihteli taas mukavasti ja liikkeiden määrä oli normaali. Neuvolatäti sanoi, että vauva on ilmeisesti vielä perätilassa, mutta eipä se vielä mitään haittaa. Tässä on vielä muutama viikko aikaa siirtyä oikeaan asentoon. 

Olo on ollut hyvä ja on aivan ihanaa olla raskaana. Vain entisestään voimistuneet liitoskivut vaivaavat jo aikas paljon. Enpä tiedä tehooko niihin mikään, mutta kohta jo olis mukava saada vähän jotain apuja. Näin jäljelläolevien raskausviikkojen huvetessa synnytyskin käy jo usein mielessä. Toivon, että etinen istukkani olisi siirtynyt ja alatiesynnytys olisi mahdollinen. Jo alle viikon päästä (14.pvä) onkin "istukka"-ultra, joten sen jälkeen toivottavasti taas viisaampi. 

Neuvola olisi taas tällä viikolla ja ensviikolla mennään synnytysvalmennukseen.   

Tänään kävin toistamiseen neuvolalääkärillä. Alunperin mulla oli aika varattuna jo viimeviikolle, mutta lääkärin sairastumisen takia meninkin vasta nyt. Lääkäri oli luonnollisesti sama joka oli raskauden ensimmäisen kolmanneksen lääkärikäynnilläkin, eli ei se paras mahdollinen. Kuinka voikin olla epämiellyttävä ja mielestäni myös aivan ammattitaidoton naislääkäri. Esimerkiksi sydänääniä kuunneltiin just niin kauan, että doblerin näytölle tuli syketaajuus. SF-mitan lääkäri päätti mitata paukauttamalla pallean alapuolelle kämmensyrjällään ja ihan ilman ennakkovaroitusta tai muita tunnusteluja. Mietin vain ettei onneksi lyönyt kohtaan missä vauva on.

Kävin iloisen neuvolatädin luona mittauttamassa verenpaineen yms. Verenpaine oli alempi kuin aikaisemmin, mutta silti vielä ihan hyvä. Painoo oli mulle tullut taas lisää, vaikka vähän niinkuin ajattelin ettei sitä tulisi. Seuraavina viikkoina voisi oikeesti yritttää syödä vielä terveellisemmin ja lisätä liikuntaa. Hemoglobiinia ei tälläkertaa mitattukaan, ehkä sit enskerralla joka muuten on jo alle kolmen viikon päästä.

Me ollaan tässä vauvainnostuksissamme osteltu vähän lisää vauvatavaroita. Käytettynä ollaan löydetty ihan mukavia tuotteita niin huuto.netistä kuin kirppareilta ja vähän myös sukulaisilta. Nyt meillä on pari kivaa sitteriä, ihana värikäs leikkimatto, yhdistelmävaunut, vähän kestovaippoja ja muutama vauvanvaate. Saimme mun vanhemmilta esim mun vanhan muovipäällysteisen vauvan katselukirjan. Se on ihanan retro. Kohta voitais perehtyä pinnasänkyihin ja tietty pitäis ostaa hoitopöytä ja joku kiva laatikosto/lipasto vauvan tarvikkeille ja vaatteille. Ihanaa, että meille on tulossa vauva !!   

Haettiin pikkuherralle OP-Pohjolasta, siellä kun on meidän kaikki vakuutukset ja asuntolainakin, syntymättömän lapsen vakuutus. Vakuutusta varten tuli täyttää hakemuslomake sekä liittää siihen kopiot äitiyskortin jokaisesta sivusta. Meidän "vakuutus-setä" sanoi, että ei pitäisi olla mitään syytä miksei vakuutusta hyväksyttäisi, joten nyt odotellaan laskua saapuvaksi. Vakuutus kustantanee noin 300 euroa/vuosi. Toivottavasti vakuutus on turha. Mutta jos pikkuiselle tulee jotain, niin saadaan pieni suuri aarteeme sitten ainakin nopsasti hyviin hoitoihin.

Laitoin ihan huhtikuun ekoina päivinä äitiyspakkaushakemuksen Kelaan. Vihdoin viimeviikon perjantaina päivänpostin seasta löytyi pakettikortti. Jee, äitiyspakkaus odotti Postissa ja täytyihän se tietty heti sieltä hakea. Yllätyksekseni se laatikko oli ihan mieleetömän iso ja painava ja ihan täynnä tavaraa. Siis aivan upeeta, että valtio antaa näin paljon hyviä tuotteita vauvan perheelle. Arabimaasta kotoisin oleva miehenikään ei malta olla hämmästelemättä ja ihastelematta tuota tavaran paljoutta. Hienoja vaatteita ja tarvikkeita! Meille tuli siis vuoden 2009 äitiyspakkaus. Mutta heti viikonloppuna huomasin, että Kelan sivuille oli tullut kuvat uudesta, vuoden 2010, pakkauksesta. No tietty vaatteiden kuosit näytti vähän pirteemmiltä ja olihan siellä uutuutena AIO-kestovaippakin joka kieltämättä olisi ollut aikas kiva, kun kuitenkin tarkoituksemme olisi ryhtyä kestovaippaileen. No mutta ei se kestovaippailu taida olla tuosta yhdestä vaipasta kiinni  

Olo on ollut tähän mennessä tosi hyvä. Aika voimakkaat liitoskivut on tullut kuvioihin mukaan jo muutamia viikkoja sitten, mutta kyllä niiden kanssa pärjää ja onhan se hyvä että raskaus sentään jotenkin tuntuu.   Vauva potkii aina vain voimakkaammin ja se on ihan ihanaa. Lienekkö sieltä tulossa joku tanssija-juoksija-jalkapalloilija. Jopa miehenikin näki pikkuherran potkusarjat vatsan päältä jo parisen viikkoa sitten.   

Huomenna mennäänkin taas neuvolalääkärille. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Eilen, rv 22+3, kävin taas neuvolassa. Siellä oli neuvolatädin lisäksi mukava ja reipas kätilöopiskelija eli käynti oli taas oiken leppoisa ja miellyttävä.  Tietty taas tehtiin tutut mittaukset: hemoglobiini yhä 125, kuulemma loistava. Verenpaine vähän laskenut edellisestä eli sekin silti ihan hyvä. Mulle on tullut vähän painoa lisää, mutta kuulemma normaalia. Seuraavaan neuvolakertaan yritän kyllä pitää taas painon samoissa. Nyt tais tulla herkuteltua vähän liikaa    . Fundus-mitta 22 cm eli ihan reippaasti oli kohtu kasvanut. Pikkuherran sykettä kuunneltiin ja se oli ihan hyvä paitsi että ilmeisesti istukka vaimensi kuuluvuutta jonkinverran. Herra oli mukavasti liikkeellä lähes koko neuvolakäynnin ja hienosti osas potkasta doblerin anturiinkin. Sain neuvolasta Kelaa varten hakemuspapereita ja info-vihkosen. Tällä kertaa tehtiin myös vauvan tuberkuloosirokotussuostumus ja sairaalaan valmiiksi jo synnytys"lähete", josta ilmenee mun henkilötietojen lisäksi laskettuaika, lääkkeet, allergiat yms. 

Tänään varmaan tulee lähetettyä tuo äitiysavustus (=äitiyspakkaus) ja äitiysraha hakemus. Vanhempainraha-juttuja tullee varmaan katsottua ja haettua sitten kun tietää enemmän sen tarpeesta, työstä ja kuinka vauvan kanssa arki oikein sujuu.

Huhtikuun loppupuolella onkin sitten jo sokerirasituskoe ja neuvolalääkärille meno.