Kun on reilut kaksi vuotta menkkojen aiheuttamaa pettymystä pelännyt, nyt on tosi outoa odottaa menkkoja kuin kuuta nousevaa. Tuntuu kuin aika ei etenisi lainkaan. En tiedä sitten kuinka nuo alkionsiirron (johon toivottavasti päästään) jälkeiset kuuluisat piinaviikot oikein menevät, kun jo näin kärsimättömänä ja malttamattomana odotan hormonipiikityksiä.  

Kiitokset Lumituulille, Hiidille ja Annalle kommenteistanne. Tsemppiä ja onnea tarvitaan, kiitos niistä ja samoin teille myös oikein paljon tsemppiä ja onnea takaisin. Tässä hoitoja odotellessamme pyrimme näkemään asiat positiivisessa valossa: on tosi hienoa, että jokin mahdollinen syy tuli lapsettomuustutkimuksissa ilmi ja todennäköisesti vielä sellainen johon tämänhetkiset hoidot voivat tehota. Aika vain tosiaan voisi kulua hieman nopsemmin jotta pääsisimme hommiin.  Mutta toisaalta olemme myös onnekkaita, että pääsemme hoitoihin näinkin vikkelästi; 35-vuoden iässä kun ei enää voisi "hukata" yhtään ylimääräistä kuukautta. On monia jotka joutuvat, syystä tai toisesta, odottamaan aivan liian kauan hoitoihin pääsyä tai hoitotoimenpiteiden aloitusta. Seuraan kiinnostuneena ja myötäeläen teidän blogejanne. Tuhannet kiitokset että jaatte ajatuksenne ja kokemuksenne minunkin luettavakseni.