Tämä alkuraskaus tähän asti on ilmeisesti mennyt ihan hyvin. Ei merkittävää pahoinvointia vain joskus hieman minimalista yökötysoloa. Rinnatkaan eivät enää tunnu mitenkään erikoisilta. Väsymys on kuitenkin ollut ihan järjetöntä. Olen haukotellut kokoajan ja olen menny nukkuun lähes välittömästi töistä kotiin tultua. Nyt tuntuu, että tuo väsymyskin olisi hieman hellittänyt viimeisen parin päivän aikana, näin jopa yhden elokuvan lähes kokonaan ja ihan loppuun asti .   Tässä vuodenvaihteen tienoilla on tuntunut enemmän tuollaisia repaisy-vihlasuja, toivottavasti johtuvat kohdun kasvamisesta. 

Maanantaina kävin verikokeissa ja ens viikolla on kauan odotettu ultra ja sitä seuraavalla neuvolalääkäri. Vaikka ultraa odottaessa tuntuukin että aika matelee, on aivan uskomatonta että ollaan jo näinkin pitkällä, yhdennellätoista raskausviikolla. Kohta raskaus on edennyt jo ensimmäisen kolmanneksen yli.... mutta eipäs nuolasta ennen kun tipahtaa.

Vaikka olenkin opiskellut paljon esim. raskausajan ravinnosta ja olen kaikkia sääntöjä noudattanut, sattui eilen pieni haksu; söin aivan epähuomiossa jauhemaksapihviä. Kun yli puolet isosta pihvistä oli jo nakerrettu, tajusin mitä syön. Voihan tyhmyyteni! No lohduttaudun siihen, että äitini söi kaikkien raskauksiensa aikana lääkärinsuosituksesta maksaa matalien rauta-arvojen vuoksi ja ainakin omasta mielestämme me lapset olemme suhteellisen normaaleja.    Jatkossa vielä huolellisempi. 

Vuoden vaihtuessa meillä oli pienen pieni vieras, aivan hellyyttävän ihana noin 10 päivän ikäinen ystäviemme esikoinen. Voi kuinka hän olikin suloinen. Käsittämätöntä että jos kaikki menee hyvin, voi ensikesänä meilläkin olla tuollainen pieni käärö.