Tänään mennään otsikon mukaisilla viikoilla. Hirvittävästä flunssasta on melkein päästy eroon. Raskausoireena on ainoastaan kova päänsärky, silloin tällöin nivusissa/alavatsassa tuntuvia särkyjä ja hieman kasvanut vatsa  

Kävin eilen neuvolassa. Paino -100g. Hemoglobiini vähän laskenut eli nyt 126, mutta kuulemma vielä tosi hyvä. Verenpaine sama, eli ihan ok. Fundus-mitta 15 cm. Pissa puhdas. Tällä kertaa vauvan sydämensykettä kuunneltiinkin melko pitkään. Syke ei kuulunut ihan terävimmin, mutta se oli kuitenkin tosi hyvä. Vauvan syketaajuus vaihteli 135-155 välillä. Oli jännä kuulla kun syketaajuus oli välillä aikas nopea ja sitten kohta rauhottui. Terveydenhoitaja sanoi, että syketaajuuden vaihtelu on hyvä merkki. Silloin vauva joskus rauhottuu ja joskus taas vaihtaa asentoa tai potkii yms. Neuvolatäti sanoi, että tästä eteenpäin vauvan sykettä kuunnellaan jokaisella neuvolakerralla. Aivan mahtavaa!! Seuraavan kerran neuvolaan mennään tiistaina 30.03. Silloin esim. katsotaan äitiysraha yms. juttuja. Eli eikös se tarkoita, että silloin voi jo hakea Kelalta äitiyspakkausta. Upeeta!! 

Mutta ennen tuota neuvolaa me mennään rakenneultraan. Tuo ultrausaika on jo alle kolmen viikon päästä, 15.3. Siis aivan uskomatonta, silloin ollaan jo raskauden puolessa välissä! Tottakai ensimmäisenä mielessä pyörii kysymys, että onkohan vauvalla kaikki ok. Mutta täytyy kyllä myöntää että odotan tietoa myös vauvan sukupuolesta. Ei sillä, että sukupuolella olisi mitään väliä, mutta olisihan se muuten mukava tietää.    

Ensimmäinen ostos vauvalle on tehty. Viimeviikolla kävimme ensimmäistä kertaa vauvatavarakaupassa, kun ostimme ystäviemme vauvalle lahjaa. Siinä samassa tarttui matkaamme aivan ihana ihanan pehmeä bambupuuvillainen oranssi-ruskea 60-senttinen puolibody(?) joka päätyi meidän hyllylle odottamaan omaa pienokaistamme.

Tämä raskaus on kyllä ollut aivan ihana ja uskomaton asia. Joka päivä nipistän itseäni etten vain näe vain kaunista unta. Nyt puolen välin lähestyessä luottamus raskauden jatkumiseen on hieman vahvistunut, mutta kyllä joka päivä pariin kertaan käy mielessä myös ikävämpi vaihtoehto. Mutta ihanaa, että olen kuitenkin raskaana, vaikka sen en uskonut olevan mahdollistakaan.