Viimeviikon torstaina kävin taas neuvolassa. Siellä ei ilmennyt mitään ihmeitä. Verenpaine ennallaan, painoa hieman lisää, hemoglobiinia ei edes mitattu. sf-mitta 34 ja vauva todennäköisesti raivotarjonnaassa. Viimeaikasten möyrimisien mukaan asento kyllä taitaa vaihtua ihan melkein päivittäin tai siis öittäin.  

Eilen oli kauan odotettu ultra jossa tehtiin vauvan kokoarvio ja katsottiin onko istukka vielä etinen vaikko siirtynyt parempaan paikkaan. Vauva oli vatsassa poikittain ja pikkuherran arvioitu paino (rv 33+2) oli 2340g jonka mukaan syntymäpaino taisi olla jotain 3 ja puolen kilon paikkeilla. Istukan sijainnin vuoksihan me tämä extraultra-aika saatiin ja olihan se istukka vahvasti kiinni kohdun pohjalla kohdunkaulan päällä eli ultralääkärin diagnoosi oli "totaali etinen istukka". Lääkäri kirjoitti lähetteen keskussairaalaan synnytystapa-arvioon. Mä niin toivoin ja olin jo itseäni ja miestänikin valmistanut alatiesynnytykseen, mutta nyt siis meidän pieni suuri onni syntyykin sektiolla. Onhan siinä aina omat erilaiset riskinsä, mutta toivataan että kaikki menee silti hyvin ja mikä tarkeintä: meille syntyy meidän lapsi, tavalla tai toisella.

Soitin neuvolaan kertoakseni näitä uusia uutisia ja samalla sitten neuvolatäti perui meidän seuraavan neuvolalääkäriajan ja synnytysvalmennuksen tarpeettomana. Nyt sitten vai odotetaan kirjettä sairaalalta ja katsotaan koska sinne sitten saa mennä tutkittavaksi ja sopimaan sektioaikaa.