Huh huh, nyt ollaan vasta piinailun puolessa välissä. Olen yrittänyt keksiä extra-puuhasteluja ja onneksi töissäkin on kiireistä joten olo onkin useimmiten ihan hyvä ja olen hyvällä tuulella, vaikka joskus epätoivo ja pelko pääseekin valloilleen. Joka minutti kyllä muistan alkion kohdussani (toivottavasti se siellä vielä on) ja toiveissa sen onnistunut kiinnittyminen. Tunnelmat ovat kärsimättömät ja on tosi hyödytön olo kun ei voi tehdä mitään; tässä vaiheessa kun ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa tulokseen - odottaa vain. Kärsivällisyyteni varmasti kasvaa, niin kuin Harlekiinikin kommentoi. Lupasin itselleni etten salli enää ontumista eli en tee raskaustestejä ennen virallista testiä.

Voi kunpa pikkuruinen olisit vielä mukana matkassa, kiinnittyneenä ja vauhdilla vauvaksi kasvavana. Toivottavasti olet saanut kaikki ne miljoonat suukot, kauniit ajatukset sekä rakkauden että voiman toivotukset joita olemme sinulle lähettäneet. Voi kunpa olisit kiinnittynyt ja saisin kantaa sinua ne onnelliset yhdeksän kuukautta joiden jälkeen saisimme täyttää yhteisen elämämme rakkaudella ja onnella.