Eilen, maanantaina, kävimme klinikalla veritestissä. Minua siis piikitettiin ja mies tuli mielenkiinnosta tulosta kuulemaan. Vähän aikaa jouduttiin odottelemaan ennen kuin lempparihoitajatar vapautui. Mieskin tuli oikein näytteenottohuoneeseen mukaan, kun ei yhtään tiedetty kuinka nopsasti tulos seerumitestistä saadaan. Myös sairaanhoitajaopiskelija pyysi luvan olla testissä mukana ja tokihan se meille sopi. Verta otettiin yksi puteli. Seerumin piti erottua muusta veriaineesta ja vasta sitten pikatesti voitiin tehdä. Hoitaja kysyi haluammeko jäädä klinikalle odotteleen tulosta - no tottakai me haluamme! Ei siitä voinut mihinkään lähteä ja sitä paitsi klinikan kahviautomaatista saa tosi hyvää kahviakin.   Odottelimme noin 20 minuttia seerumin muodostumista. Siinä odotellessamme meitä hoitanut lääkärikin tuli meitä tervehtiin ja toivottamaan onnea testiin ja kyseleen jännittääkö - No tottakai jännittä! Lääkäri oli aivan ihana. Hän kertoi kuinka hän jännittää meidän puolesta ja meidän kanssa ja kuinka paljon toivoo meidän onnistumista.  Vihdoin hoitaja pyysi meidät takaisin huoneeseen. Mä jotenkin ajattelin, että tässä vaiheessa hän tietäisi jo testituloksen. Mutta kun menimme huoneeseen, hoitajaopiskelija ryhtyi avaaman testipakettia ja pipetoi seerumia testiliuskalle. Hoitaja kertoi miten testiä luetaan ja sitten meitä oli neljäsilmäparia tuijottamassa, hiljaa ja hengittämättä, kuinka seerumi eteni hiljaa kohti testin tulosaluetta. Hoitaja rikkoi hiljaisuuden: "No kyllähän se on ihan selvä tulos jo nyt! Onneksi olkoon! Olet raskaana!" Hoitajaopiskelija kommentoi: "Onpas tosi vahva plussa. Onnea!" Siinä sitten, kakistaessani kiitoksia, käteltiin ja halailtiin. Aivan uskomaton fiilis!

Siinä klinikan käytävällä bongasin lääkärimme joka odotti ovellaan seuraavaa "potilasta". Katsekontaktin syntyä hymyilin suuresti ja näytin peukkuja. Siinä samassa lääkäri huusi "Ihanko totta!? Aivan ihanaa! Paljon onnea!" ja lähestyi minua kädet ojossa. Siinä sitten halailtiin kyyneleet silmäkulmissa. En osannut sanoa muuta kuin kiitos! kiitos! kiitos! kiitos ! kiitos! kiitos!

Varhaisultra-aika varattiin torstaille 10. joulukuuta. Seerumi lähetettiin vielä Helsinkin kvantitatiivisen tuloksen saamiseksi. Tänään iltapäivällä sitten soitin klinikalle vielä tuosta testituloksesta. Onnekseni sama ihana hoitaja vastasi puhelimeen ja kertoi huipputuloksen: hCG 656 . Kuulemma tosi hyvä arvo.

Nyt on sitten viesteilty ympäri mieheni kotimaata ja kerrottu näitä uutisia. Luonnollisesti perheenikin tietää missä mennään. Uutisen kuultuaan ihana siskontyttönikin (n.16v.) soitti ja kyseli heti roppakaupalla kaikenmaailman vauvakysymyksiä, esim. "Kumpaa te toivotte, tyttöä vai poikaa? Minkä niminen siitä vauvasta tulee?" jne.  ... En ollut ihan vielä valmistautunut tuollaisiin kysymyksiin   

Tunnelmat ovat iloiset ja onnelliset, mutta on tosi vaikeata oikeasti uskoa että olen vihdoin raskaana. Kuitenkin sen verran luottavaisissa tunnelmissa tässä ollaan, että kävin jopa ostamassa raskaus-monivitamiiniä ja Otavan Suomalaisen Vauvakirjan. Hieman hätiköityäkö