Äh, en saa enää nukuttua. Herätyskello soisi tänään vasta kahden tunnin päästä. Kymmenen päivää kestäneen piikittelyn aikana uni on maistunut paremmin kuin aikoihin. Mieheni mukaan olen nukahtanut ennen kuin pää osuu tyynyyn. Minulla ei ole asiasta mitään havaintoa. Tänä yönä toisin; olo on kuin pallolla enkä ole oikein saanu nukuttua. Alavatsaa särkee ja ajatukset tulevassa punktiossa tai lähinnä munasolujen saldossa. Olo on hieman huolestunut myös näistä paripäivää kestäneistä ovulaatioajan / menkkakipujen tuntemuksista ja ovislimoista. Onkohan mulla enää edes noita kolmea follia? Josko ne on päättänyt kulkea omia polkujaan ja vähät välittänyt joistain orgalutranpiikeistä. Voi kunpa follit ja pikku munikset jaksais olla vielä matkassa mukana. Tänään illalla Pregnyl piikki ja perjantaina punktioon. Todennäköisyyksien tarkkailijana ja realistina olen yrittänyt valmistaa itseäni suuren suureen pettymykseen. Mutta luulenpa, että vaikka kuinka etukäteen asiaa miettisin ja pahimpaan varautuisin, tämä kaipuu lapseen on niin suuri tunnepuolen asia, että tulen kuitenkin suurena unelmoijana tippumaan erittäin korkeelta ja erittäin lujaa.

Uutisia: Mieheni ystävä ilmoitti, että heille olisi taas jälkikasvua tulossa. Kuulemma tätä kolmatta raskautta ei oltu mitenkään suuniteltu vaan oli todella suuri vahinko. He eivät missään tapauksessa olisi halunneet raskautua. Emme osanneet oikein olla tässä keskustelussa mukana. Toivottelin terveiset vaimolle ja hyviä vointeja, kun mieheni jäi hieman hämmentyneenä jatkamaan keskustelua ehkäisyvaihtoehdoista ja kolmannen lapsentulon tuomista vaikeuksista. Eihän tämän pitänyt näin mennä!