Huh hellettä! Voi että tätä kuumuuden määrää! Parina päivän olen ollut kyllä tosi saamaton. Tulee vain lepäiltyä kotona varjossa ja käytyä aina silloin tällöin viilentävässä suihkussa. Tuntuu, että pienenkin askareen suorittaminen on jotenkin aivan tosi vaikeaa. No ehkä olo muuttuu ja helle hellittää, kun toivottavasti päästään ensiviikolla vauvan kanssa hyvinvoivina kotiin... mutta siihen on vielä aikaa.... 

Tällä hetkellä olo on malttamaton ja tietty tuleva leikkaus vähän jännittää, mutta odotan sektiokokemusta myös mielenkiinnolla. Vauvaa haluaisin toki kovasti jo nähdä ja hoivata, mutta toisaalta rauskausaika on mennyt paljon paremmin kuin osasin aavistaa ja on ollut aivan uskomattoman ihanaa kantaa tulevaa lastamme vatsassani, välillä arvuutellen pienokaisen asentoa ja välillä iloiten ihanista möyrimisistä ja potkuista, joten varmasti kaiken uskomattoman ihanan keskellä tulen välillä kaiholla muistelemaan raskaustuntemuksia.  

Parin tunninpäästä lähdetään keskussairaalaan. Menen sinne osastolle yöksi ja aamulla aikaisin olisi sitten sektion aika. Mies tulee aamuvarhaisella osastolle katsomaan josko kuitenkin pääsisi leikkaukseen mukaan tai ainakin jää odottelemaan pikkuista kääröä paijattavaksi. Saas nähdä kuinka huominen menee. Toivon kovasti että vauvalla olisi kaikki hyvin ja ettei mulle tulisi mitään suuria verenvuotoja ja istukkakin irtoisi siististi. Tietty olis huippua jos imetys lähtis hyvin käyntiin sairaalassa oloaikana ja leikkaushaava paranisi ongelmitta...   Kovasti toivomuksia, mutta päälimmäisenä luonnollisesti vauvan terveys ja hyvinvointi.... kaikesta muusta loppuenlopuksi varmasti selvitään, tavalla tai toisella.  

Ei kait tässä voi muutakuin lähteä matkaan suurella luottamuksella lääkäreiden sekä sairaalahenkilökunnan ammattitaitoon. Ilman sitä enpä taisi olla hengissä alkuunkaan eikä meille olisi ikinä tullut tätä raskauttakaan. On se vain niin ihanaa elää 2000-luvulla !!

Wow! Seuraavan kerran toivottavasti kirjoittelen tänne pienen nyytin onnellisena äitinä. Aivan uskomatonta !!